Lapsiperheköyhyyttä ei voi sivuuttaa – kunnilla ja hyvinvointialueilla avaimet arjen helpottamiseen
Ennen joulua huomasin matkalla päiväkodille pitkän jonon kiemurtelevan päiväkodin vierustaa pitkin. Jonossa seisoi kaikenikäisiä – nuoria, vanhoja – mutta erityisesti kiinnitin huomioni äitiin lastenvaunujen kanssa sekä perheisiin pienten lasten kera. Kyseessä oli kaikille avoin työttömien ja vähävaraisten joulujuhla, jossa tarjottiin hernekeittoa ja jaettiin jouluruokakasseja. Erityisesti lapsiperheiden läsnäolo pysäytti. Sama ilmiö on pistänyt silmään aiemminkin Korson ruokajonoissa – lapsiperheiden määrä tuntuu kasvavan vuosi vuodelta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinLapset-kyselyssä Vantaan ja Keravan alueella kyselyyn vastanneista vanhemmista 44 % koki taloudellisen tilanteensa kohtalaiseksi tai sitä huonommaksi ja yli 10 % vanhemmista oli joutunut tinkimään ruoasta, lääkkeistä tai terveydenhuollosta rahatilanteensa vuoksi. Erityisesti perheet, joissa oli vain yksi vanhempi kokivat enemmän haasteita elämässään.
Pelastakaa Lasten Lapsen ääni 2024-raportti tuo esiin vakavan viestin lasten ja nuorten hyvinvoinnista koko Suomessa. Raporttiin vastanneista pienituloisten perheiden lapsista moni kokee arjessaan konkreettisia puutteita: ruokaa ei aina ole tarpeeksi, harrastuksiin ei ole varaa ja tulevaisuus huolettaa. Eriarvoisuus kasvaa ja köyhyyden vaikutukset heijastuvat lasten mielenterveyteen, itsetuntoon ja koulutusmahdollisuuksiin.
Keskeiset havainnot:
Ruokaturva: Pienituloisten perheiden lapsista 19 % kertoi, ettei kotona ole aina riittävästi tai säännöllisesti ruokaa. Tämä on merkittävä kasvu edellisvuosista; vuonna 2022 vastaava luku oli 7,5 % ja vuonna 2023 14 %.
Harrastusmahdollisuudet: 37 % pienituloisten perheiden lapsista ei ole varaa maksulliseen harrastukseen, mikä rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan osallistua vapaa-ajan aktiviteetteihin ja kaventaa sosiaalisia suhteita.
Tulevaisuuden huoli: 71 % pienituloisten perheiden lapsista on huolissaan tulevaisuudestaan, kun kaikista vastaajista näin koki 50 %.
Psyykkinen hyvinvointi: Pienituloisten perheiden lapset kokevat muita useammin stressiä ja väsymystä sekä heikompaa itsetuntoa.
Nettikiusaaminen: Nettikiusaaminen, kuten ikävät kommentit, uhkailu ja ulkopuolelle jättäminen, on yleisempää pienituloisten perheiden lapsilla. Lisäksi he kokevat, etteivät vanhemmat ole yhtä kiinnostuneita heidän netti- tai sometoiminnoistaan verrattuna muihin lapsiin.
Mutta miten tähän voidaan puuttua kuntatasolla? Vaikka osa ratkaisuista vaatii valtakunnallista politiikkaa, kunnilla on monia konkreettisia keinoja vähentää lapsiperheköyhyyden haittoja ja lisätä lasten hyvinvointia.
Kuntatason ratkaisut – mitä kunnat voivat tehdä?
Lastenhoito joustavammaksi
Työllisyyden tukemiseksi kunnat voivat kehittää päivähoitopalveluita joustavammiksi, mahdollisesti pidentää aukioloaikoja. Lisäksi varhaiskasvatuksen henkilöstä tulee pitää huolta. Voisimme pyrkiä tarjoamaan myös ketterämpiä ja joustavampia tukipalveluita, kuten tilapäisiä lastenhoitopalveluita. Tässä voisi hyödyntää kolmannen sektorin ja yritysten palveluita yhteistyömallilla.
Maksuttomat ja saavutettavat harrastukset
Harrastamisen Suomen mallin kautta kunnat voivat lisätä koulujen yhteyteen maksuttomia harrastusmahdollisuuksia. Tämä tukee lasten osallisuutta ja kaventaa eroja harrastamisessa. Vantaan lasten ja nuorten harrastuki on tässä erinomainen aloite. Jotkut järjestöt tarjoavat harrastustukea, näistä voisi myös kuntatasolla informoida paremmin.
Kouluruokailun tukeminen
Kunnat voivat varmistaa, että kouluruokailu tarjoaa riittävän ravitsevan aterian. Vantaan kaupunki on kohdentanut 300 000 euron lisämäärärahan kouluruoan houkuttelevuuden ja laadun parantamiseen ensi vuoden syyslukukaudesta alkaen. Vantaan kouluruoka on ollut tähän asti yksi Suomen halvimmista. Näillä päätöksillä Vantaan kouluruoan hinta on lähes sama kuin Espoossa. Ruoan laadun lisäksi panostetaan ohjatumpaan ruokailuun (Vantaan Sanomat, 5.11.24). Koululaisten mielestä tosin suurin ongelma on ruoan ulkonäkö ja seuraavaksi suurin oli edellisen ruokailun makukokemus (Vantaan Sanomat 25.2.25).
Hyvinvointialueilla:
Perhetyön ja kotipalveluiden riittävyys:
Monessa kunnassa kotipalveluiden saatavuus on vähentynyt. Palveluiden palauttaminen matalan kynnyksen avuksi voisi tukea erityisesti pienituloisia ja kuormittuneita perheitä. Tukea ja ohjausta tulee tarjota myös neuvoloissa ja terveydenhuollon yhteydessä. Kunnan neuvolat, kouluterveydenhuolto ja perhetyö ovat avainasemassa. Monialainen yhteistyö ja matalan kynnyksen palvelut ehkäisevät ongelmien kasaantumista. Lapsiperheiden kotipalvelut on tarkoitettu määräaikaiseen tarpeeseen, sen lisäksi tulisi tukea ketterämpiä ja joustavampia tukipalveluita kuten lastenhoitopalveluita. Tässä voisi hyödyntää kolmannen sektorin ja yritysten palveluita yhteistyömallilla.
Terveydenhuollon asiakasmaksut:
Maksukorotuksia tulee välttää, jotta pienituloiset perheet eivät jää ilman tarvittavia palveluja.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus:
Palvelujen tulee olla riittäviä, oikea-aikaisia ja helposti saavutettavia, myös digitaalisesti.
Mielenterveys- ja oppilashuollon palvelut:
Ennaltaehkäiseviä palveluita lapsille ja nuorille tulee olla tarpeeksi. Tässä voitaisiin konsultoida nuoriakin, että miten heidät saisi palveluiden pariin paremmin.
Sosiaalityön resurssit:
Sosiaalityöhön on turvattava riittävät resurssit toimeentulotuen tarpeen kasvaessa. Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi vuonna 2023 jokaisella hyvinvointialueella. Koko maassa lastensuojeluilmoitukset ovat yli kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Vuonna 2023 ilmoitus tehtiin 110 000 lapsesta eli 10,2 prosentista lapsia. (THL)
Lopuksi
Lapsiperheköyhyyden vähentäminen edellyttää kokonaisvaltaista otetta, mutta kunnilla, hyvinvointialueilla ja kolmannella sektorilla on yhdessä konkreettisia mahdollisuuksia tukea perheiden arkea. Lasten hyvinvointiin panostaminen ei ole vain menoerä – se on investointi yhteiseen tulevaisuuteen, jossa jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuun ja tasavertaisiin mahdollisuuksiin. Erityisen tärkeää on vahvistaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja rakentaa sujuva, perheiden tarpeita aidosti huomioiva palvelukokonaisuus.
